lauantai 24. maaliskuuta 2018

Unelma kodista järven rannalla


Meillä kaikilla on unelmia, jotka kulkevat vuosikymmeniä mukanamme. Jossakin vaiheessa elämää alkaa näyttää siltä, että unelmiksi ne jäävätkin, sanan "sitku" tilalle tulee "mutku". Olen muuttanut elämässäni lukemattomia kertoja, Suomen sisällä, Suomesta pois, takaisin Suomeen ja samma på svenska. Koko ajan olen hellitellyt mielessäni unelmaa kodista veden äärellä. 60-vuotispäivän lähestyessä oli aika kohdata totuus: joko teen asialle jotain tai luovun unelmastani lopullisesti.

Asuimme mieheni kanssa ihan kivassa pienessä erillistalossa lähellä työpaikkaani. Siinä oli vain tosi pieni piha, eikä talokaan ollut ihan sopiva. Kun eläkepäivät alkoivat häämöttää muutaman vuoden päässä, lähdin netistä tutkimaan sopivia kesäpaikkoja. Ajatuksena oli, että etsisimme talviasuttavan mökin kohtuullisen lähellä jotakin taajamaa, ja kaikilla mukavuuksilla. Kävimme katsomassakin joitakin, mutta totesimme, että etsimäämme emme tule löytämään sellaiseen hintaan, jonka pystymme maksamaan. Katseemme kääntyi tontteihin, ja sitä kautta löytyi Myrskylän kunnan Kirkkojärven rantaan rakentuva alue. En ollut eläissäni käynyt Myrskylässä, ensimmäisellä visiitillä sinne kävimme katsomassa tonttia ja ihastuimme paikkaan ja maisemaan niin, että päätös oli helppo: tähän rakentuisi loppuelämämme koti.                                                                                                   




Ilmakuva pihasta, taustalla Kirkkojärvi. Kuva otettu syyskuussa 2017.

Minä olin kerran rakennuttanut talon, miehellä ei kokemusta ollut lainkaan, joten päätimme lähteä kurssille, jotta ymmärtäisimme edes jotakin asiasta. Pienrakentamisen kehittämiskeskuksen luennoitsija aloitti luentonsa silmäilemällä edessään istuvia toiveikkaita pariskuntia ja totesi, että te kaikki olette siis päättäneet laittaa lusikat jakoon. Hieman siinä nieleskeltiin.... Kurssilla käytiin läpi runsaasti varoittavia esimerkkejä eri tavoin pieleen menneistä hankkeista. Hivenen hirvitti kyllä, ennen kaikkea se, mistä löytyisivät luotettavat tekijät, jotka pitävät sen mitä lupaavat, eivätkä vedä joka välistä.

Kävimme läpi erilaisia valmiita talopaketteja runsaat määrät ja pyysimme tarjouksiakin, mutta päädyimme lopulta ratkaisuun, jota jo kunnan tekninen johtaja oli tonttia ostaessamme suositellut: paikallinen rakennusyritys. Veimme sinne ruutupaperille piirretyn talounelmamme, saimme tarjouksen ja hyväksyimme sen. Näyttää siltä, että ei tarvitse katua: kaikki on mennyt niin kuin on luvattu, jälki on hyvää ja aikataulu pitänyt. Meidän osaksemme on jäänyt materiaalivalintojen teko ja rakennussiivous, muuten he ovat hoitaneet kaiken. Lusikat eivät ole olleet lähelläkään jakoon menoa ainakaan vielä, ja kuukauden päästä talon pitäisi olla muuttovalmis.

Tältä näyttää maaliskuussa 2018.



Tuleva terassinäkymämme, vielä lumen peitossa.