Kun minulta joskus kysytään, mistä olen kotoisin, vastaan usein, että en mistään. Olen syntynyt Loimaalla, viettänyt varhaislapsuuteni Jämsänkoskella, asunut eri puolilla Suomea ja maailmaa. En tunne mitään paikkaa vahvasti kotipaikakseni.
Äitini on kertonut, että minulla oli pienenä suuttuessani tapana ilmoittaa, että lähden maailmalle, ja sitten tosiaan lähdin - kävelin vähäksi aikaa jonnekin mököttämään. Isoisäni kutsuikin minua maailmallelähtijätytöksi. 16-vuotiaana sitten todellakin lähdin ensimmäistä kertaa, Olin saanut opetusministeriön stipendin ja kävin lukion kansainvälisessä Atlantic Collegessa Walesissa. Maailmallelähtöjä on ollut sittemmin enemmänkin, olen asunut ja työskennellyt Meksikossa ja Arabiemiraateissa ja ollut mukana Suomen rahoittamissa koulutusalan hankkeissa Boliviassa, Guatemalassa ja Ecuadorissa. Aina välillä olen palannut Suomeen ja tehnyt opettajan työtä eri paikkakunnilla, pisimpään Kotkassa ja Tuusulassa. Myrskylässä en tullut koskaan käyneeksi.
Eläkepäivien lähestyessä aloin haaveilla kesämökistä, jossa voisi sitten eläkkeellä asua vakituisemminkin. En halunnut minnekään korpeen, vaan melko lähelle lapsiani ja palveluja. Kävimme puolisoni kanssa katsomassa monenlaisia paikkoja, mutta mikään niistä ei tuntunut sopivalta. Sitten bongasin netistä Myrskylän kunnan tarjoamat tontit Kirkkojärven rannalla. Vaikka emme olleet ajatelleet rakentaa taloa, tulimme kuitenkin katsomaan.
Kun ajoimme tänne ensimmäistä kertaa, pysähdyimme kirkon parkkipaikalle ja katsoimme maisemaa järvelle, kirkkoa, seurakuntakeskusta ja punaisia aittoja, ja pidimme näkemästämme. Kun sitten pääsimme tarjolla oleviin tontteihin tutustumaan, suorastaan mykistyimme. Tässä se nyt oli, sen tunsi heti. Ihana avara maisema, peltoa, järveä, kirkko. Teimme ostopäätöksen heti paikan päällä.
Monet myrskyläläiset ovat kysyneet, onko meillä täällä sukua. Kun kerromme, että emme olleet edes käyneet aikaisemmin täällä, emmekä tunteneet ketään täältä, seuraavaksi tiedustellaan, miksi ihmeessä me tänne tulimme. Ehkä paikalliset ovat niin tottuneet maisemaan, että eivät enää näe sen kauneutta.
Kun nyt istun terassillani ja annan katseeni levätä maisemassa, en kaipaa minnekään muualle. Maailmallelähtijätyttö on tullut kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti