Kansallinen veteraanipäivä lähestyy ja sen tiimoilta paikallisilta luottamushenkilöiltä kysyttiin halukkuutta seppeltenlaskijaksi. Valituksi tulivat taas Keskustan ja Kokoomuksen edustajat. Kokoomuksen edustaja kyllä ilmoitti, että ei halua laskea seppeltä vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkille. Syytä en voi kuin arvailla, mutta pidän tällaista vähintäänkin erikoisena toimintana vuonna 2022, kun sisällissodasta on kulunut yli 100 vuotta, eikä kukaan asianosainen ole enää elossa.
Molemmat isoisäni taistelivat punaisten puolella. Kumpikaan ei lähtenyt vapaaehtoisesti, mutta silloin elettiin aikaa, jolloin olit joko puolesta tai vastaan. Toinen oli torpparin poika, toinen työmies, joten valinnanvaraa puolen suhteen ei ehkä ollut. Kumpikin haavoittui ja joutui vankileirille, mutta selvisi hengissä. Torpan poika pääsi aikanaan pientilan isännäksi ja liittyi silloiseen Maalaisliittoon, mutta toinen pysyi vasemmistolaisena loppuun asti. Isoisät kuolivat jo 70-luvulla ja poissa ovat jo kauan olleet muutkin sodassa taistelleet.
Sisällissota on ollut kansallinen tragedia. Tuntemattoman sotilaan Hietanen sanoo, että sota on paljasta pahantekkoo puolin ja toisin. Sisällissodat, joissa vastakkain ovat saman kansan jäsenet, ovat yleensä vieläkin raaempia. Hirmutekoja tehtiin varmasti puolin ja toisin. Sodan hävinnyt osapuoli joutui ankarien kostotoimenpiteiden kohteeksi ja monet päätyivät joukkohautoihin hiekkakuopille ja metsiin.
Suomen tarinassa yksi hämmästyttävimmistä käänteistä on varmasti ns. Talvisodan ihme. Vain parikymmentä vuotta sisällissodan jälkeen katkerasti kahtiajakautunut kansa onnistui urhoollisesti puolustautumaan ylivoimaista vihollista vastaan. Jos siinä vaiheessa punaisten puolella taistelleet tai heidän lapsensa olisivat kieltäytyneet puolustamasta Suomea, huonosti olisi käynyt. Kun en ole Myrskylästä kotoisin, en tunne sankarihautojen sukunimiä, mutta vahvasti veikkaisin, että siellä makaa myös punaisten sukujen jälkeläisiä.
Nyt seuraamme myötätunnolla Ukrainan kansan taistelua sitä samaista vihollista vastaan. Kansan yhtenäisyys ulkoisen uhan edessä on vaikuttavaa. Koko turvallisuustilanteemme on äkillisesti muuttunut ja vanha uhka idästä tullut entistä konkreettisemmaksi myös meillä. Tässä tilanteessa pidän tyrmistyttävänä sitä, että joku haluaa edelleen ylläpitää sadan vuoden takaisia vihollisuuksia. Nyt jälleen kerran tarvitsemme yhteishenkeä ja yhtenäisyyttä, emme vanhojen jakolinjojen henkiin herättämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti