Rakkautta netistä

Ensimmäinen avioliittoni päättyi jokseenkin ikävissä tunnelmissa. Harvoinhan liitot päätetään iloisin mielin, eikä tilannetta helpota yhtään se, että joutuu jätetyksi toisen naisen takia. Mutta kaikesta on päästävä yli, enkä ajatellutkaan viettää loppuelämääni yksin. Liki viisikymppinen yksinhuoltajaäiti törmää vain siihen(kin) ongelmaan, että uuden puolison löytäminen on vaikeampaa kuin nuorena. Oma "markkina-arvo" on selvästi laskenut ja samalla elämänkokemuksen myötä ehkä käsitys siitä, mikä itselle sopii, vahvistunut. Kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen on entistä vaikeampaa.

Omalla kohdallani kapakat eivät tulleet kysymykseen, koska en juuri juo, ja olen armottoman iltauninen. En jaksaisi riekkua selvinpäin missään pikkutunneille, enkä edes uskonut kapakasta löytäväni sellaista miestä, jota etsin. Työpaikkani on naisvaltainen, eikä harrastuksista (kuorolaulu, zumba ja käsityöt) ollut asiassa apua.

Päätin siis kokeilla nettiä lähipiirini kauhistuksesta huolimatta. Äitini oli varma, että netistä ei löydy kuin seksihulluja sarjamurhaajia. Ihmettelin, miksi kukaan sellainen ottaisi minun ikäiseeni yhteyttä, mutta lupasin kuitenkin varoa. Nuoremmilla on ehkä toisenlaisia kokemuksia, mutta minuun yhteyttä ottaneet tuntuivat pääosin olevan liikkeellä tositarkoituksella. Pettymyksiäkin toki tuli ja seurusteluja, jotka eivät sitten pitemmän päälle kantaneet, mutta lopulta jo aika turhautuneena päätin yrittää vielä kerran. Laitoin oman ilmoituksen, ja katselin miesten ilmoituksia. Sieltä bongasin erään kiinnostavalta tuntuvan helsinkiläismiehen, jolle laitoin meiliä. Hän vastasi, laitoin kuvani, ja melko pian päätimme tavata. Varovaisena ihmisenä olin sopinut siskoni kanssa, että hän soittaa tunnin päästä, ja jos treffikumppani on ihan mahdoton, saan soitosta jonkin tekosyyn lähteä loukkaamatta häntä.

Näin hänet ensimmäistä kertaa Cafe Espan edustalla, jossa hän pienessä sateessa seisoi odottamassa. Hän tuntui heti miellyttävältä, ja tunne vain vahvistui, kun kahvittelimme pitkään. Sisko soitti, mutta lopetin puhelun lyhyeen. Kun emme enää kehdanneet istua tyhjien kahvikuppien ääressä, vaihdoimme Vanhan Kellariin päivätansseihin. Ensimmäiset treffit kestivät kuusi tuntia. Pian tapasimme uudelleen, kuukauden päästä sovimme yhteen muutosta ja parin kuukauden päästä hän kosi. Meidät vihittiin parin vuoden päästä ensitreffeistä. Kummankin lähipiiri haukkoi aluksi henkeään nopean vauhtimme takia, mutta ovat tulleet huomaamaan saman kuin mekin: me tosiaan sovimme toisillemme. Olen kertonut aina rehellisesti, mistä mieheni löysin, ja on ollut huvittavaa seurata reaktioita. Nuorempien mielestä siinä ei ole mitään kummallista, mutta monen omanikäisemme tai vanhemman ilme näyttää siltä, että olemme paljastaneet häpeällisen salaisuuden. Netistä? Voi kauhea!

Netissä voi hoitaa pankkiasioita, shoppailla, varata matkoja, keskustella, pitää yhteyttä eri tahoihin. Miksi ei voisi myös elämänkumppania löytää netistä? Onnea se ei takaa, mutta sitä ei takaa mikään muukaan tutustumispaikka. Minä en olisi mieheeni törmännyt missään muualla. Onneksi netti saattoi meidät yhteen!

                                                       Häämme Kellokosken kirkossa heinäkuussa 2010.